tiistai 23. huhtikuuta 2013

5 kk 10 päivää...


Lupasin kertoa teille hieman unikoulusta, jota meillä harrastetaan tällä hetkellä.
Eli, mamma noudattaa Tracy Hoggin unikoulumetodia. Tarkoituksena olisi, että oppisin nukahtamaan itsekseni omaan sänkyyni.
Unikoulu toteutetaan siten, että mamma noudattaa joka päivä samoja rutiineja ja varsinkin iltaisin. Illalla leikitään, syödään iltapuuro, iltapesut ja yöpuku päälle, vähän maitoa vielä, iltasatu ja sitten nukkumaan. Mamma laittaa minut pinnasänkyyn, toivottaa hyvää yötä ja lähtee sitten pois huoneesta. 
Ideana olisi, että kun minä alan itkemään äidin perään, niin mamma tulee heti takaisin huoneeseen lohduttamaan minua, ettei minulle tule turvaton olo. Ensin äiti yrittää rauhoittaa minut pitämällä kättä selkäni päällä, mikäli se ei riitä niin silittelee selkääni vähän tai taputtelee pyllyä. Jos en tällä tavalla rauhoitu vaan itku kovenee, niin sitten äiti nostaa minut ylös sängystä mutta heti kun lopetan itkemisen sylissä, niin heti pitää laittaa minut takaisin sänkyyni. Ja jos sitten alan itkemään uudestaan, niin sitten äiti taas heti nostaa minut takaisin ylös syliin. 
Tämä unikoulu aloitettiin noin 1,5 viikkoa sitten. Ja ensimmäiset pari yötä sain hirveät raivarit kun äiti laittoi minut pinnasänkyyn nukkumaan illalla. Minä olin tottunut siihen, että saan nukahtaa tissille ja olla äidin vieressä koko yön. Mutta koska olen niin herkkäuninen ja en saanut enää kunnolla nukuttua äidin vieressä, kun heräsin aina kun äiti vähänkään liikkui yöllä, niin oli korkea aika opetella nukkumaan omassa sängyssä. Ensimmäiset pari iltaa ja yötä olivat kauheat! Suutuin todella pahasti illalla kun äiti laittoi minut pinnasänkyyn nukkumaan. Itkin ja huusin todella pajon enkä millään rauhoittunut. Mamma sai tunnin ajan nostella minua ainakin sata kertaa ylös ja alas sängystä! Taisi äiti olla aika väsynyt silloin...
Pikkuhiljaa olen alkanut nukahtamaan helpommin iltaisin, nykyään minua ei tarvitse nostaa ylös pinnasängystä kun alan itkemään, vaan rauhoitun kun äiti tulee hyssyttelemään minua ja taputtelee hieman pyllyä. Joten kyllä unikoulusta on ollut apua meille. Mutta uusi ongelma on nyt se, että herään 1-1½ tunnin välein yöllä. Syön pari-kolme kertaa yöllä, mutta vaikka minulla ei ole nälkä niin herään tunnin välein. Nukahdan kyllä aika nopsasti uudestaan kun äiti tulee rauhoittelemaan minua, mutta äiti ei saa paljon nukuttua kun joutuu tunnin välein heräämään ja nousemaan ylös sängystä rauhoittelemaan minua. Ehkä tämä vaan on joku vaihe, toivottavasti saisimme molemmat pian paremmin nukuttua öisin!
Että sellaista täällä meillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti